maanantai 29. huhtikuuta 2013

Sähköinen liiketoiminta 2013: lakisääteiset rajoitteet



Sähköisen kaupan pelisäännöt

Valmismatkalaki

Valmismatkalakia sovelletaan valmismatkan markkinointiin ja valmismatkoja koskeviin sopimuksiin.
Edellytyksenä on, että matkan tarjoaa matkailupalveluksia muutoin kuin satunnaisesti järjestävä tai välittävä elinkeinonharjoittaja vastiketta vastaan ja matka kestää yli 24 tuntia tai sisältää majoituksen yön aikana.

Valmismatkalaissa määritellään
matkanjärjestäjän ja – välittäjän sekä matkustajan väliset vastuut, oikeudet ja velvollisuudet. Valmismatkalain säännökset ovat pakottavia eli ne asettavat minimiehdot matkustajien oikeuksille.

Valmismatkalla tarkoitetaan etukäteen järjestettyä yhdistettyyn hintaan tarjottua palvelusten yhdistelmää, johon sisältyy vähintään kuljetus ja majoitus tai kuljetus tai majoitus sekä lisäksi muu kokonaisuuden kannalta olennainen matkailupalvelus, joka vaikuttavasti määräävästi kokonaisuuden sisältöön ja hintaan.

Tässä laissa matkanjärjestäjällä tarkoitetaan sitä, joka suunnittelee ja toteuttaa valmismatkoja sekä tarjoaa niitä joko itse tai muun elinkeinonharjoittajan välityksellä taikka joka omaan lukuunsa tarjoaa toisen järjestämiä valmismatkoja. Matkanvälittäjällä tarkoitetaan puolestaan sitä, joka matkanjärjestäjän lukuun välittää valmismatkoja koskevia sopimuksia. Matkustajalla tarkoitetaan sitä, joka on tehnyt matkanjärjestäjän tai -välittäjän kanssa valmismatkaa koskevan sopimuksen tai jolla on oikeus osallistua matkalle sellaisen sopimuksen perusteella, jonka muu henkilö tai yhteisö on tehnyt matkanjärjestäjän tai -välittäjän kanssa.

Tässä laissa on listattu elinkeinonharjoittajan markkinoinnissa matkustajalle annettavat matkaa koskevat vähimmäistiedot sekä kerrotaan sopimuksen tekemistä ja muuttamista säätelevät ehdot. Esimerkiksi matkaa koskevat sopimusehdot on oltava matkustajan saatavilla joko kirjallisina tai sähköisinä. Kolmannessa luvussa säädetään matkanjärjestäjän velvollisuudet ja ohjeistetaan kuinka menetellään matkanjärjestäjän virheellisessä suorituksessa, mikäli se on matkan kannalta oleellinen virhe.

Valmismatkanjärjestäjiä koskee lisäksi
valmismatkaliikelaki sekä valmismatkalakia täydentävät yleiset valmismatkaehdot.

Lähde:
Valmismatkalaki, FINLEX -säädöstietopankki

Kuluttajasuojalaki


Kuluttajasuojalaki koskee kulutushyödykkeiden tarjontaa, myyntiä ja muuta markkinointia elinkeinonharjoittajilta kuluttajille. Lakia sovelletaan myös silloin, kun elinkeinonharjoittaja välittää hyödykkeitä kuluttajille.

Tässä laissa kulutushyödykkeellä tarkoitetaan tavaroita, palveluksia sekä muita hyödykkeitä ja etuuksia, joita tarjotaan luonnollisille henkilöille tai joita nämä henkilöt olennaisessa määrässä hankkivat yksityistä talouttaan varten. Kuluttajana pidetään luonnollista henkilöä, joka hankkii kulutushyödykkeen pääasiassa omaa käyttöä varten. Elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan puolestaan luonnollista henkilöä taikka yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka tuloa tai muuta taloudellista hyötyä saadakseen pitää ammattimaisesti kaupan, myy tai muutoin tarjoaa kulutushyödykkeitä vastiketta vastaan.

Kuluttajasuojalaki perään kuuluttaa rehtiä markkinointia ja kohtuullisia sopimusehtoja. Laki ohjeistaa kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisten riitatilanteiden sopimusten sovittelua ja tulkintaa.

Laki koskee elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välistä:
1) tavarakauppa
2) kotimyynti ja etämyynti
3) rahoituspalveluiden ja rahoitusvälineiden etämyynti
4) kuluttajaluotot
5) eräät kuluttajapalvelusopimukset, joiden sisältönä on irtaimeen esineeseen, rakennukseen, muuhun rakennelmaan tai kiinteään omaisuuteen kohdistuva työ tai muu suoritus.
6) taloelementtien kauppa ja rakennusurakka
7) aikaosuussopimukset ja pitkäkestoiset lomatuotteet

Lähde:
Kuluttajasuojalaki, FINLEX -säädöstietopankki

Pakottava lainsäädäntö


Kuluttajansuojalaki on pääsääntöisesti pakottavaa lainsäädäntöä. Kuluttajansuoja- tai muun pakottavan lain vastainen ehto on näin ollen automaattisesti mitätön. Kuluttajansuojalaissa on katsottu tarpeelliseksi tasapainottaa osapuolten asemaa suojaamalla kuluttajaa kohtuuttomia ehtoja vastaan, koska elinkeinonharjoittaja oman alansa ammattilaisena, sopimusehtojen laatijana ja resursseiltaan suurempana on sopimussuhteessa vahvempi osapuoli.
Kuluttajansuojalain perusteella voidaan kohtuuttoman sopimusehdon käyttäminen myös kieltää samalla tavalla kuin lainvastainen markkinointi. Kiellon määrää markkinaoikeus tai kuluttaja-asiamies.

Tietosuoja


Verkkokaupan tietosuojasta Suomessa säädetään tietosuojalainsäädännössä, kuten henkilötietolaissa sekä sähköisen viestinnän tietosuojalaissa.

Henkilötietolaki

Tämän lain tarkoituksena on toteuttaa yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojaa turvaavia perusoikeuksia henkilötietoja käsiteltäessä sekä edistää hyvän tietojenkäsittelytavan kehittämistä ja noudattamista.
Tätä lakia sovelletaan henkilötietojen automaattiseen käsittelyyn. Myös silloin, kun henkilötiedot muodostavat tai niiden on tarkoitus muodostaa henkilörekisteri tai sen osa sovelletaan tätä lakia.
Laissa on tarkoin määritelty, milloin henkilötietoja saa käsitellä.  Laki edellyttää esimerkiksi, että rekisteröity on yksiselitteisesti antanut suostumuksensa tai rekisteröidyllä on asiakas- tai palvelussuhteen, jäsenyyden tai muun niihin verrattavan suhteen vuoksi asiallinen yhteys rekisterinpitäjän toimintaan. Oikeus tietojen käsittelyyn voi tulla myös muista lain määrittelemästä perusteesta.
Rekisterinpitäjän tulee käsitellä henkilötietoja laillisesti, noudattaa huolellisuutta ja hyvää tietojenkäsittelytapaa sekä toimia muutoinkin niin, ettei rekisteröidyn yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojan turvaavia perusoikeuksia rajoiteta ilman laissa säädettyä perustetta. Henkilötietojen käsittelyn tulee olla asiallisesti perusteltua ja kerättävien henkilötietojen tulee olla yrityksen tarkoituksen kannalta tarpeellisia.
Rekisterinpitäjän velvollisuus on laatia henkilörekisteristä rekisteriseloste, jossa kerrotaan:
1) rekisterinpitäjän ja tarvittaessa tämän edustajan nimi ja yhteystiedot
2) henkilötietojen käsittelyn tarkoitus
3) kuvaus rekisteröityjen ryhmästä tai ryhmistä ja näihin liittyvistä tiedoista tai tietoryhmistä
4) mihin tietoja säännönmukaisesti luovutetaan ja siirretäänkö tietoja Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen ulkopuolelle
5) kuvaus rekisterin suojauksen periaatteista.

Rekisteriseloste on pidettävä jokaisen saatavilla.

Rekisterinpitäjän on toteutettava tarpeelliset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet henkilötietojen suojaamiseksi asiattomalta pääsyltä tietoihin ja vahingossa tai laittomasti tapahtuvalta tietojen hävittämiseltä, muuttamiselta, luovuttamiselta, siirtämiseltä taikka muulta laittomalta käsittelyltä. 
Rekisterinpitäjän on ilmoitettava henkilötietojen automaattisesta käsittelystä tietosuojavaltuutetulle lähettämällä tälle rekisteriseloste. Henkilötietojen käsittelijää koskee myös vaitiolovelvollisuus.
Kuluttajan oikeudet
Suomessa toimivien kauppiaiden kanssa asioidessa tietosuojaan liittyvät kuluttajan oikeudet ovat selkeät ja tietosuojavaltuutetun toimistosta saa tarvittaessa apua ongelmatilanteissa. Kuluttajien oikeudet ovat tiedonsaantioikeus, tarkastusoikeus, oikeus saada tiedot korjatuksi sekä oikeus kieltää rekisterinpitäjää käsittelemästä häntä itseään koskevia tietoja.
Euroopan unionin jäsenmaassa toimivan rekisterinpitäjän eli verkkokauppiaan tulisi toimia kyseisen valtion lainsäädännön mukaisesti. Euroopan unionin jäsenmailla on omat lainsäädäntönsä tietosuojasta, mutta tietosuojaa on pyritty yhdenmukaistamaan unionin sisällä.

Tietosuojaa koskeva lainsäädäntö poikkeaa yleensä suomalaisesta Euroopan unionin ulkopuolisissa maissa. Ulkomaisen kauppiaan kanssa asioidessa kuluttajilla ei välttämättä ole aiemmin esitettyjä tietosuojaan liittyviä oikeuksia. Ulkomaisen kauppiaan kanta tietosuojaan on hyvä tarkistaa jo ennen henkilötietojen antamista, koska tietosuojan toteutuminen riippuu kauppiaan vastuullisuudesta.


Sähköisen viestinnän tietosuojalaki
Lain tarkoituksena on turvata sähköisen viestinnän luottamuksellisuuden ja yksityisyyden suojan toteutuminen sekä edistää sähköisen viestinnän tietoturvaa ja monipuolisten sähköisen viestinnän palvelujen tasapainoista kehittymistä.

Tätä lakia sovelletaan yleisissä viestintäverkoissa tarjottaviin verkkopalveluihin, viestintäpalveluihin, lisäarvopalveluihin ja palveluihin, joissa käsitellään palvelun käyttöä kuvaavia tietoja. Lisäksi lakia sovelletaan suoramarkkinointiin yleisissä viestintäverkoissa sekä tilaajaluettelopalveluihin ja numerotiedotuspalveluihin.
Teleyrityksen ja lisäarvopalvelun tarjoajan on huolehdittava palvelujensa tietoturvasta. Yhteisötilaajan on huolehdittava käyttäjiensä tunnistamistietojen ja paikkatietojen käsittelyn tietoturvasta. Palvelun ja käsittelyn tietoturvasta huolehtiminen tarkoittaa toimia toiminnan turvallisuuden, tietoliikenneturvallisuuden, laitteisto- ja ohjelmistoturvallisuuden sekä tietoaineistoturvallisuuden varmistamiseksi. Nämä toimet on suhteutettava uhkien vakavuuteen, tekniseen kehitystasoon ja kustannuksiin.


Etämyyntisäännökset


Postimyynti ja verkkokauppa ovat etämyyntiä. Etämyynti on kaupankäyntiä, jossa myyjä ja ostaja eivät ole samanaikaisesti läsnä. Kauppa ja sitä edeltävä markkinointi tapahtuu kokonaan sähköpostilla, puhelimella tai muilla viestintävälineillä. Tyypillistä etämyyntiä ovat verkkokauppa, posti- ja puhelinmyynti.

Etämyynnissä on poikkeussääntöjä normaaliin kaupankäyntiin nähden.  Esimerkiksi valtaosaa etämyynnin tuotteista koskee kaupan peruuttamisoikeus. Valtaosalla etämyyntituotteista on 14 päivän aikana oikeus peruuttaa kauppa ilman erityistä syytäSopimusehdot kannattaa aina lukea tarkkaan, koska kaikilla etämyyntituotteilla ei ole peruutusoikeutta ja peruutusoikeus vaihtelee maittain.

EU:ssa on voimassa niin sanottu etämyyntidirektiivi. Se määrittelee kuluttajansuojan vähimmäistason, jonka jokainen EU-maa joutuu lainsäädännössään takaamaan. Jäsenmaat voivat antaa kuluttajalle paremman suojan kuin direktiivi edellyttää. Muun muassa Suomi on menetellyt näin. Huolimatta yhteisestä kuluttajansuojan perustasosta, kuluttajan oikeudet vaihtelevat EU:ssa jonkin verran riippuen sovellettavasta lainsäädännöstä.
 

Suomessa etämyyntisäännökset löytyvät Kuluttajansuojalain 6 luvusta. Suomen lakia sovelletaan, kun ostaja on kuluttaja ja myyjä elinkeinonharjoittaja ja molemmat ovat Suomessa.

Huomion arvoista on, että etämyyntidirektiivin keskeisiä säännöksiä tiedonantovelvollisuudesta, peruutusajasta ja 30 päivän toimitusajasta ei sovelleta esimerkiksi majoitus-, kuljetus-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluiden sopimuksiin, joissa elinkeinonharjoittaja sitoutuu sopimusta tehtäessä suorittamaan ne tiettynä ajankohtana tai määrätyn ajan kuluessa.


Kuluttajalla on oikeus saada etämyyntikaupasta määritellyllä sisällöltä laadittu vahvistus, jossa ennakkotiedot yrittäjästä, yksityiskohtaiset tiedot tuotteesta, toimitus- ja maksuehdot ja peruutusoikeudet sekä tilauksen tietojen vahvistus. Etämyynnissä myyjän on annettava asiakkaalle myös kirjalliset ohjeet siitä, miten kaupan peruutustilanteessa on meneteltävä. Mikäli vahvistus ei sisällä kaikkia tarvittavia tietoja, kuluttajan oikeus peruuttaa kauppa pitenee normaalista 14 päivästä kolmeen kuukauteen. Mikäli toimitus viivästyy sovitusta toimitusajasta, kuluttaja voi yleensä perua kaupan vetoamalla etämyynnin peruutusoikeuteen. Tuote on saatava viimeistään 30 päivän kuluttua tilauksesta, jos tarkkaa toimitusajankohtaa ei ole sovittu.

Verkkokauppayrittäjälle on Kuluttajavirasto ja Asiakkuusmarkkinointiliito tehneet  muistilistan kuluttajakaupasta

Lähteet: Kuluttajasuojalaki, 6 luku, Euroopan kuluttajakeskuksen verkkosivut, Kuluttajaviraston verkkosivut

Yritysten väliset sopimukset


Muotovapaus sopimusoikeudellisena lähtökohtana
Suomessa vallitsee pääsääntöisesti muotovapaus sopimusten osalta. Tämä tarkoittaa, että sopimukset ovat sitovia riippumatta siitä, ovatko ne tehty kirjallisesti vai suullisesti. Poikkeuksia muotovapaudesta on esimerkiksi kiinteistön kaupassa: kiinteistön kauppa on aina tehtävä kirjallisesti. Osapuolet voivat myös keskenään muotovaraumin sopia, että ainoastaan kirjallinen sopimus on pätevä.

Vaikka sopimukset sitovat suullisinakin, on kirjallisessa sopimisessa huomattavia etuja. Kirjallisesti sovittaessa osapuolten velvoitteet kirjataan, mikä vähentää epäselvyyttä ja luo vakautta, kun velvoitteista syntyy harvemmin riitaisuuksia suhteessa suullisiin sopimuksiin. Kirjallisen sopimuksen merkitys korostuu usein sen todisteluvaikutuksessa.


Lähde:
Nettilaki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti